lauantai 5. tammikuuta 2013

Amandan tarina

Kun joulu ja uudenvuoden kiireet helpottivat kartanossa vei Ellen Amandan ylävintille ja he miettivät laitettaisiinko sinne kylpyhuoneen lisäksi Amandalle ja Hildalle huone vaiko pohjakerrokseen.
Toinen syy miksi Ellen halusi olla Amandan kanssa kahden oli se, että Amanda oli Ellenin saapuessa maailmalta kartanoonsa pyytänyt joskus hetkeä keskusteluun.
Amandan mieltä katsokaas painoi se, että saisihan Hildakin jäädä kartanoon vaikka tekemään pieniä askareita ,sillä Amandahan vain oli palkattu alunperin.Ja Hilda kun pöllähti ykskaks kartanoon Ellenin vielä ollessa ulkomailla.
Amanda kaivoi kirstustaan esille taulun jossa oli kultakehyksiset raamit ja vanhan, arvokkaan näköisen herran kuva.
Taulu esitti hänen ottoisänsä muotokuvaa. Ottoisä oli ylhäistä,vanhaa sukua ja kun tämä ottoisä kuoli ei suku hyväksynyt Amandaa enään ja ajoi hänet tielle. Taulun sai mukaansa muistoksi, ei muuta.
Amanda oli päätynyt Camolan kartanoon piikomaan.Siellä hän oli vuosia,piikomassa kahden noitasiskoksen
huushollia, kovaa työtä oli ollut ja pelottavaakin, hän oli nähnyt ja kuullut kaikenlaista siellä. Siinä oli osasyy miksi hän oli arka ja varovainen.
Sitten Camolan kartano meni remonttiin ja Camolan kartanon emäntä totesi että hän ei tarvisi Amandaa enään ja niin tämä sai jälleen lähteä.Camolan emäntä kyllä kirjoitti hänelle hyvän suosituksen, sitä ei käy kiistäminen, totesi Amanda.
Sitten Amanda oli nähnyt ilmoituksen sanomalehdessä jossa haettiin apulaista ja näin hän päätyi tänne Ellenin kartanoon.
Ellen kuunteli tarinaa herkistyen ,sillä vaikka hän oli maailmaa kolunnut ja nähnyt, niin kyllä tämä kosketti. Johtuiko sitten iästä hän ajatteli, alanko pehmetä, adoptoinhan minä kaksi tyttöäkin !
Ellen havahtui mietteistään ja odotti että Amanda jatkaisi...
Niin Hilda sitten.. Hilda oli tämän ottoisän lehtolapsi jota suku ei myöskään katsonut kovin suopeasti enään, olivat hänelle ilkeitä ja niin Hilda oli lähtenyt etsimään Amandaa joka oli ollut hälle aina ystävällinen ja huolehtinut. Hilda oli Camolan kartanon luonakin käynyt ,mutta joku oli tiennyt kertoa, että Amanda ei piikonut siellä enään ja että oli muuttanut Casa Amarilloon Ellen rouvan kartanoon muutamien satojen kilometrien päähän. Vimein väsyneenä ja nälissään oli Hilda sitten siskopuolensa löytänyt.
Saisiko Hilda jäädä ,kysyi Amanda varovasti.
Ellen halasi Amandaa ja lempeästi hymyillen sanoi että tottakai Hilda saisi jäädä,mutta yhdellä ehdolla, Hildan pitäisi mennä täällä kouluun lukemaan ja ei, hän ei olisi palkollinen niinkään vaan Amandan työpanos kyllä riitäisi ja jos Hilda haluaa ja voisi,niin ehkä joskus jotain pientä autella, mutta kunhan koulutyö ei kärsisi. 
Amanda ei ollut uskoa kuulemaansa, hän katsoi Ellenin silmiin ja yritti nähdä niissä ivaa,mutta ei, ne olivat ystävälliset ja lempeät ja Amanda purskahti itkuun. Voiko tämä olla tottakaan, hän ajatteli. Hän nosti katseensa ja näki kuinka Ellen hienotunteisesti poistui ja Amanda kuvitteli jo mielessään Hildan ilon kun hän kertoisi uutiset. Täällä he molemmat saisivat olla, turvassa, rauhassa, alkanut vuosi ei olisi paremmin voinut alkaa!!

4 kommenttia:

  1. Alkoipa vuosi siellä valoisissa merkeissä! Mukavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä alkoi :D Camolan kartanosta eli >Soile Touraltahan Amanda tänne saapuikin.

      Poista
  2. On se mukavaa kun löytyy vihdoin koti jossa on turvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :D !! Sitä tiedä mitä yllätyksiä Amandalle elämä vielä eteen tuo ;))

      Poista